tiistai 24. heinäkuuta 2018

Vaimo, Nainen, Äiti..Kuka minä olen?

Hiuksia lähtee tuppona, paita haisee puklulta, leluja on ympäri kämppää...tämä on arkea, ainakin itselläni ja luulen, että monella muullakin äidillä. Äidin arki pyörii lapsen ympärillä, mikä on tietenkin luonnollista. Mutta välillä tuntuu ettei ole mitään muuta, kuin äiti ja äidin rooli. Ihmiset eivät näe sinua muuta kuin äitinä, vaikka muitakin rooleja on ja pitäisi olla. On vaikea yrittää olla monta asiaa ja äidillä on monta roolia sen lisäksi, että on äiti lapselle. Lisäksi pitäsi olla aviomiehelle vaimo ja itselle nainen ja ystäville ystävä. Toki on myös yksinhuoltaja äitejäkin jotka hoitavat kaiken itse, eikä heillä ole samanlailla kumppania arjessa mukana. Heillä voi siltkin olla muita tärkeitä ihmisiä elämässä mukana. Mutta yhtälailla he ovat ystävien silmissä edelleen ystävä ja vahnempien silmissä oma lapsi, yhtälailla yksinhuoltajillakin on muita rooleja, kuin olla äiti. Ainakin itse välillä toivoisin, että ihmiset osaisivat kohdella minua muunakin kuin pelkkänä äitinä.

Välillä tuntuu, että äitiyden, vanhemmuuden, avioliiton ja ystävien kanssa on mahdotonta tasapainoilla. Lapsi vaati paljon huomiota ja huolenpitoa minkä takia parisuhde meinaa välillä jäädä jalkoihin. Toki on normaalia ja ymmärrettävää, että parisuhde muuttuu lapsen myötä mutta se vaatii siltikin panostusta ja jopa ehkä enenmmän työtä kuin aikaisemmin. Se vaatii ymmärrystä ja kärsivällisyyttä kummaltakin ja elämäntilanteen hyväksymistä, että asiat eivät ehkä enää mene niin kuin ennen. Ei voi enää samanlailla harrastaa kuin ennen ja se vaatii aikataulutusta ja yhteistä neuvottelua jotta kummatkin pääsisivät harrastamaan tasapuolisesti. Itseleni on tärkeää, että saan edes kerran viikossa hieman omaa aikaa.

Sitten on oman kehon kuvan ja minäkuvan rakentaminen uudestaan. Äitiys muuttaa väkisinkin suhtautumista omaan itseensä ja omaan kehoonsa. Itselleni on ollut vaikeaa hyväksyä painon nousu ja roikkuva vatsa vaikka tiedän, että se oli sen arvoista. Nyt on pitänyt rakentaa keho kokonaan uudelleen. Samalla käsitys omasta itsestäni on myös muuttunut. Vaikka olen lapselleni äiti, en siltikään koe edelleenkään itseäni "äitihahmoksi". En ole mikään pullantuoksuinen äiti enkä haluakkaan olla, silloin en olisi omaitseni. Välillä hermostun lapselleni, suutun ja saatan korottaa ääntä. Joskus saattaa paha sanakin tulla väliin. Vaikka koen näistä syyllisyyttä, tiedän että se on normaalia ja sitä tapahtuu muillekin äideille. Pitäisi olla kärsivällinen, mutta yksinkertaisesti ei aina jaksa! Jos lapsi on kiukutellut koko päivän, etkä ole saanut edes vessaan mennä rauhassa niin vähemmästäkin hermot kiristyvät. On ehkä vaikea myöntää itsellensä, ettei välillä jaksa mutta se on aivan normaalia. Äidit eivät ole kuitenkaan robotteja!

Ystävien kanssa voi jutella monista asioista. Itselläni on monta eri ystävä piiriä missä voi jutella eriasioista. Äiti ystävien kanssa voi jakaa vauva-arkea ja puhua asioista mitä äidit ehkä ymmärtävät parhaiten. Sitten on ystäviä kenen kanssa voi jutella muista asioista. On hienoa, että on erilaisia ystäviä kenen kanssa voi jakaa monenlaisia asioita. Valitettavasti kaikki kaverit eivät ole vain tajunneet vieläkään , että kun on lapsi, ei voi samanlailla lähteä kuin  ennen. Välillä törmää myös asenteeseen, että ei äitinä voi enää ollenkaan lähteä viihteelle tai irrotella. Törmään edelleenkin yllättyneisiin kommentteihin, jos ollen jossain lapsi vapaata viettämässä. Sen jälkeen kun tulin raskaaksi, jotkut "kaverit" vain katosivat eikä heistä kuulunut pahemmin mitään. Lapsen synnyttyä näin kyseisiä ihmisiä ehkä muutaman kerran, joskus saattoi törmätä baarissa joihinkin heistä. Toisaalta tämä on vain osoittanut itselleni, että he ovat henkisesti paljon nuorempia ja eivätkä voi sen takia käsittää asiaa. Heistä näkee etteivät he ole varmoja miten käyttäytyä lähelläni tai mistä puhua, koska olen äiti. Minusta se on huvittavaa, olen sama ihminen edelleen vaikka olenkin äiti. Tässä huomaan vain sen yleisen oletuksen, "etteivät äidit voi käydä viihtellä". Itse ainakin nautin lapsi vapaista illoista! On toki äitejä jotka eivät halua lähteä mihinkään mutta minusta on välillä hyvä päästä tuulettumaan. Toki tykkään viettää omaa aikaani enimmäkseen salilla. Bilettäminen ei ole enää ihan se oma juttu.

Äitiys on kokopäivä työtä. Se syö henkistä jaksamusta ja tuo haasteita ihmissuhteisiin. Lisäksi se kyseenalaistaa oman naiseuden. Vaikka hiuksia tippuu, haiset puklulta ja kompastut leluihin, on äitiys sen arvoista! On upeaa olla äiti omalle lapselleen!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti